aleksi_tuompo.jpg

Blogissa tärkeää asiaa reissaamisesta ja muita elämän tragikoomisia käänteitä.

Energiakiviä ikkunalaudalla ja paras keksintö heti leivänpaahtimen jälkeen

Energiakiviä ikkunalaudalla ja paras keksintö heti leivänpaahtimen jälkeen

Matalalla roikkuvat pilvet peittivät kaupungin paksun huovan alle. Lauha ilma ja kylmä vihma olisivat sopineet paremmin syksyyn tai kevääseen. Poljin keskustaa kohti rystyset punaisina.

Ruttopuiston jäiset kumpareet hiekoituksen alla meinasivat jatkuvasti saada etupyörän lipemään. Ilkeä viima vihloi korvalehtiäni. Kirosin mielessäni, että olin jättänyt pipon ja hanskat kotiin.

Kurvasin porttikongista sisään Fredrikinkadulla. Saatuani pyörän lukittua kohmeisilla käsilläni etsin katseellani E-rappua sokkeloisella sisäpihalla. Vilkaisin kelloa ja totesin olevani sopivasti 15 minuuttia etuajassa. Portaikon ovi oli jätetty ilmeisesti tarkoituksella auki, joten astuin sisään.

Puolen tunnin kuluttua istuimme lattialla tilavassa ja lämpimästi valaistussa huoneessa. Näkymät avautuivat kadulle toisesta kerroksesta. Itämaiset esineet ja energiakivet koristivat ikkunalautoja. Sanat päätyseinään ripustetuissa valkoisissa paperiarkeissa muistuttivat filosofian kulmakivistä.

Vastakkaista päätyä hallitsi iso taulu, jossa luki jotakin viisasta sanskritin kielellä. Ovensuun yläpuolella oli kuva modernin joogan esi-isästä ja hänen äidistään.

Opettaja siirsi puheenvuoron oppilaalta toiselle. Japanilainen tyttö kertoi asuneensa seitsemän vuotta Suomessa. Myös tanskalainen keski-iän ylittänyt rouva oli asunut täällä jo pitkään. Andre oli suomenruotsalainen. Lopulta opettaja antoi merkin aloittaa.

"Hi everybody, I'm Aleksi", esittelin itseni ja kohtasin monen paikalla olijan katseen ensimmäistä kertaa.

"Well, somehow I've always known that this day will come. All started couple months ago in Lapland."

Korjasin vaivihkaa ryhtiäni ja kerroin alkutalven Lapin-matkastani. Joogatuokio kelomökissä hiljaa virtaavan Ounasjoen varrella oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Sydänmaan rauhassa maailman melske ja piikikkäät ajatukset katosivat kuin taikaiskusta. Lapin lumossa syntyi ajatus osallistua Purna Yogan alkeiskurssille.

Huikein keksintö heti leivänpaahtimen jälkeen

Aamu sarasti kuudelta ja puoli tuntia myöhemmin makuuhuoneen seinät hohkasivat valkoisina.

Herätysvalo on ehkä huikein keksintö heti leivänpaahtimen jälkeen. Meidät on nimittäin ohjelmoitu heräämään luolan seinään kajastavaan päiväntasaajan aurinkoon. Ei mihinkään hemmetin piipitykseen tai rallatukseen.

Nousin sängystä ja tallustin tähdellä kuvioidun karvamaton yli ikkunan ääreen. Käänsin sälekaihtimet auki ja katsoin hetken uinuvaa kotikatuani. Ulkona roikkuva lyhty muodosti valokehän aamun hämärään. Avasin ikkunan ja päästin sisään raikkaan tammikuisen henkäyksen.

Pakenin sisään tulvivaa kylmää ilmaa eteiseen. Poimin Kauppalehden lattialta ja silmäilin etusivun mainoksen matkalla keittiöön. Koitin keksiä osuvampaa otsikkoa uudelle Bemarille, mutta luovutin nopeasti. Sitten laskin vettä turkkilaiseen kahvipannuun, joka on pienen kokonsa ansiosta tehokas vedenkeittäjä. Napautin hellan päälle ja sujahdin kylpyhuoneeseen.

Vaikka rutiinit ovat taantumuksen pikkuserkkuja, on niissä puolensakin. Ne säästävät aikaa ja ajatuksia. Obamalla oli kuulemma virkakautensa aikana tarkkaan ajoitetut aamutoimet, joten hän pystyi heti silmät avattuaan ideoida ratkaisuja päivän ongelmiin.

Obama. Mistähän se tuli mieleeni. Ehkä siitä, että maailmalla on sivu kääntynyt taaksepäin. Olemukseltaan Pattayalla lomailevaa seksituristia erehdyttävästi muistuttava hahmo on astunut maailman vaikutusvaltaisimpaan virkaan. Kusipäät selvii parhaiten. Mikä oli todistettava.

Joka tapauksessa. Oman elämäni barackina olen ratkaissut sukista koituvat päänvaivan niin, etten edes yritä löytää samaa paria. Riittää, että sukat ovat saman väriset. Mielellään saman pituiset. Onnenpäivinä ne ovat samaa kangastyyppiä.

Ajan peilikuvat, tilkkutäkki ja KonMari

Ajan peilikuvat, tilkkutäkki ja KonMari

10 yötäpäivää Goaa

10 yötäpäivää Goaa