aleksi_tuompo.jpg

Blogissa tärkeää asiaa reissaamisesta ja muita elämän tragikoomisia käänteitä.

Ajan peilikuvat, tilkkutäkki ja KonMari

Ajan peilikuvat, tilkkutäkki ja KonMari

Järjestelin tavaroitani viikonloppuna. Luin kirjasovellus BookBeatista KonMarin takakannen ja päätin siivota kotini kuten Marie Kondo eli yksinkertaistettuna (sehän se juttu on) niin, että heitän pois kaiken sen, mikä ei tuota iloa.

Aloitin lehtikorin sisällöstä. Tähdet ja Avaruus. Image. Hmm… Ne on jo lueskeltu, mutta ehkä niistä vielä jotakin irtoaa. Saavat jäädä. Viime kuun Journalisti... No, jos en ole sitä vieläkään lukenut niin tuskin sitä luen. Saa lähteä. Kaikki sanomalehtipaperiset lehdet, moido.

Lehtikorin läpikäynti ei riipinyt sydäntä. Lehtiin ei liity ajan vahvistamia tunnesiteitä tai sydäntä sykähdyttäviä muistoja.

Lehdet ovat aikansa peilejä siinä missä jakso Salkkareita tai presidentin uudenvuodenpuhe. Tieto on usein pinnallista tai kohta vanhaa.

Toisaalta juuri nuo ohikiitävät tiedonjyvät muodostavat sen arkisen maailmankuvan (eli kuplan), jonka perusteella valitsen sanani lounaalla tai täytän ostoskorini Alepassa.

Lehtikori oli helppo. Vaatekaapista tulisi kovempi pala.

Elämäsi on tilkkutäkki

Että heittäisin pois Pelle Miljoonan t-paidan, koska en enää käytä sitä? Paidan selkämykseen painetusta Che Guevarasta voidaan olla montaa mieltä. En ollut sillai aattellisesti latautunut teininä, mutta punkrockista ja ikonisesta kuvasta huokuva voima oli kuin balsamia nuoruuden skraiduille.

Näen sieluni silmin kuinka vapaustaistelijan määrätietoisen katseen polttopisteessä vallan linnakkeet murtuivat ja auktoriteetit mykistyivät.

Symbolin tunnustaminen oikeutti olla välittämättä aikuisten puheista ja muistutti, ettei yksikään normi ollut itsestäänselvyys. Se merkitsi vapautta kävellä omaa polkuaan, omalla tyylillään kohti omia unelmiaan.

Marie, en vain pysty luopumaan tärkeimmistä t-paidoistani. Hippifontit, kirkkaat liukuvärit, mystiset fraktaalit. Ne kuuluvat tarinaan. Sen sijaan valokuvaan paidat, pakkaan ne IKEAn kassiin ja kirjoitan keittiön liitutaululle ”Tee paidoistasi tilkkutäkki”.

Tilkkutäkki. Sitähän elämä on. Sellainen värikäs ja rosoinen. Mutta päällä lämmin ja rakkaudella ommeltu. 

Että heittäisin Pikku jättiläisen roskiin!?

Mitähän se hullu perfektionisti sanoo kirjoista?

Seisoin kirjahyllyni edessä. Poimin käteeni hyllyn ensimmäisen kirjan. Se on paksu ja tukeva. Siksi se on ensimmäinen, pitämässä riviä pystyssä. Käänsin teipillä korjatun kannen auki.

Aleksille 1994, Mummu & Moffa

En ole lukenut kirjaa kymmeniin vuosiin, mutta että heittäisin Pikku jättiläisen roskiin!?

Kirjan, josta löytyy maailman kaikkien valtioiden liput ja jonka muistiinpanoille varatuille viimeisille sivuille raapustin pikkumiehenä avaruustutkimuksen merkkipaaluja.

Ilman tätä älyn jättiläistä en olisi YK-päivänä tokalla luokalla keksinyt ärsyttää opettajaa piirtämällä maailman ainoan kuvioimattoman yksivärisen lipun. Kauttaaltaan vihreä lippu oli opettajan mielestä liian helppo värittää. Enää en ihmettele, etten koskaan oppinut piirtämään kovin hyvin.

Kukaan ei tietenkään silloin aavistanut, että lipun minimalistisesta suunnittelusta vastannut utopisti olisi kaksi vuosikymmentä myöhemmin koko maailman tähtäimessä. Vuonna 2011 Libyan lippu poltettiin ja Muammar Gaddafi surmattiin.

Takaisin pointtiin. Kirjahyllyn edessä toistui sama kuin viime syksynä, kun olin viemässä cd-levyjäni kellariin. Päädyin vain pyyhkimään pölyt rakkaista esineistäni ja asettelin ne takaisin hyllyyn.

Poikkitieteilijän Malcolm Gladwellin mukaan tehokkain tapa tutustua uuteen ihmiseen on vierailla tämän kotona. Hänen vinkkinsä työnantajalle on: puoli tuntia työnhakijan kotona kertoo tästä enemmän kuin yhdessä vietetty kokonainen päivä toimistolla.

Mutta jos kotisi on sisustettu kuten Marie Kondo opettaa – mitä se kertoo sinusta?

Ikuisen kevään surffipummit

Ikuisen kevään surffipummit

Energiakiviä ikkunalaudalla ja paras keksintö heti leivänpaahtimen jälkeen

Energiakiviä ikkunalaudalla ja paras keksintö heti leivänpaahtimen jälkeen